Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli lisätä ymmärrystä Suomessa toimivien kaivosyritysten biodiversiteetin johtamisesta tunnistamalla kaivosyritysten toimia biodiversiteetin turvaamiseksi. Lisäksi tässä tutkimuksessa tarkasteltiin sidosryhmien roolia kaivosyritysten biodiversiteetin turvaamisessa.
Biodiversiteetin johtamisen tutkimus on ollut vähäistä johtamisen tutkimuskentällä tähän saakka. Kaivosyrityksillä on yhä suurempi rooli biodiversiteettikadon pysäyttämisessä, sillä uusiutuvaan energiantuotantoon siirryttäessä monien metallien kysynnän arvioidaan moninkertaistuvan. Toisaalta kaivostoiminta itsessään aiheuttaa negatiivisia vaikutuksia biodiversiteettiin. Kaivostoiminnan ja biodiversiteetin yhteensovittaminen on monimutkainen, mutta välttämätön tehtävä kiihtyvän biodiversiteettikadon hidastamiseksi.
Teoreettisesti tämä työ pohjautuu keskusteluihin biodiversiteetin ja kaivosteollisuuden suhteesta, biodiversiteetin johtamisesta sekä sidosryhmäyhteistyöstä biodiversiteetin johtamisen välineenä. Tutkimuksen empiirinen aineisto koostuu Action4Commons -tutkimushankkeeseen vuoden 2023 aikana tuotetuista haastatteluista. Aineisto sisältää kahden Suomessa operoivan kaivosyrityksen edustajien sekä kaivosyritysten sidosryhmien haastatteluita. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavaa analyysimenetelmää hyödyntäen. Kaivosyritysten toimia biodiversiteetin turvaamiseksi tarkasteltiin biodiversiteetin suojelustrategioiden mallin avulla, joka jaotteli yritysten biodiversiteetin suojelutoimet säilyttämiseen, palauttamiseen, korjaamiseen ja kompensoimiseen. Sidosryhmien rooleja biodiversiteetin turvaamiseksi lähestyttiin sidosryhmäroolien mallin näkökulmasta, joka tunnisti ja luokitteli sidosryhmät ajureihin, fasilitaattoreihin ja valvojiin.
Tutkimuksessa havaittiin, että suurin osa kaivosyritysten toimenpiteistä biodiversiteetin turvaamiseksi keskittyy biodiversiteetin säilyttämiseen. Tämä tarkoittaa ennaltaehkäiseviä toimia, jotka toteutetaan jo ennen kuin biodiversiteettivaikutukset ehtivät ilmetä konkreettisesti. Tutkimuksessa tunnistettiin kolme keskeistä sidosryhmäroolia: ajurit, fasilitaattorit ja valvojat. Ajurit, kuten paikalliset yhteisöt ja ympäristöjärjestöt, ovat keskeisiä hankkeiden suunnittelussa ja toteutuksessa. Fasilitaattorit puolestaan helpottavat tiedonkeruuta ja -jakoa eri sidosryhmien välillä, mikä tukee ajurien ja valvojien toimintaa. Valvojat, kuten ympäristöviranomaiset, tuovat biodiversiteetin suojeluun lainsäädännöllisen näkökulman ja varmistavat, että ympäristölupia noudatetaan. Ajurin, fasilitaattorin ja valvojan roolit täydentävät toisiaan ja mahdollistavat kokonaisvaltaisen lähestymistavan biodiversiteetin turvaamiseen kaivostoiminnan yhteydessä. Tulokset vahvistivat väitettä siitä, että organisaation sisäiset käytännöt eivät yksinään riitä biodiversiteettikadon torjumiseen, vaan se edellyttää myös vuorovaikutusta eri toimijoiden kanssa ja sidosryhmien osallistumista toimenpiteisiin erilaisista rooleista käsin.
Tutkimustulosten perusteella voidaan suositella useita käytännön toimia kaivosyrityksille ja sidosryhmille. Ensinnäkin biodiversiteetin säilyttämisen tulisi olla kaivosten ympäristötoiminnan ensisijainen tavoite. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää esimerkiksi ympäristöteknologioiden hyödyntämistä, biodiversiteetin turvaamiseen liittyvien periaatteiden integroimista yrityksen strategiaan sekä sidosryhmäyhteistyötä ekosysteemien ylläpitämiseksi. Keskeistä on biodiversiteettiin liittyvän strategian jalkauttaminen läpi organisaation, jolloin strategia huomioidaan kaikissa kaivoksen toiminnoissa. Toiseksi kaivosyritysten kannattaa aktiivisesti verkostoitua muiden kaivosalan toimijoiden ja sidosryhmien kanssa. Sidosryhmävuorovaikutuksen avulla kaivosyritykset voivat kehittää uusia, tehokkaampia tapoja biodiversiteetin suojeluun. Sidosryhmäverkostoja kannattaa laajentaa useammalle alueelle, esimerkiksi vesistö- ja kalojensuojelujärjestöihin, jotta sidosryhmäyhteistyö olisi monipuolisempaa. Tätä varten on varattava riittävästi, jolloin päästään suunnitelmalliseen ja pitkäjänteiseen sidosryhmäyhteistyöhön. Kolmanneksi lainsäädännön tulisi olla joustavaa ja ottaa paremmin huomioon paikalliset olosuhteet. Ennallistamisen osalta tarvittaisiin paikkakohtaisia ratkaisuja, jotka huomioivat alueiden erityispiirteet. Yleisten ratkaisujen sijaan biodiversiteetin suojelukäytännöissä tulisi ottaa käyttöön tarkempia ja kontekstisidonnaisia lähestymistapoja, jotka huomioivat paikalliset biodiversiteettitarpeet. Avainasemassa on tieteellinen tutkimus, jota tarvitaan lainsäädännön kehittämisen pohjalle.
Gradun laatija: Marja Rinta-Koivula
Comments